martedì 29 novembre 2011

ekkert smá awkward...

En ollukaan kertonu tänne, mitä mulle kävi tossa vajaa kuukausi sitten... jotain, mitä tapahtuu yleensä vaan jossain Reginan novelleissa.

Olin menossa maanantaiselle sardinian historian luennolle, ja odottelin bussia Piazza Matteottilla. Siitä koululle meen lähes aina semmosella minibussilla, mihin mahtuu maksimissaan 30 ihmistä jos oikein piukkaan pakkautuu. Sinä aamuna se oli päätepysäkillä jo melko täynnä, ja seuraavalla pysäkillä se täytty niin ettei kaikki ees mahtunu kyytiin. Mä tiesin jääväni melko aikasin pois, joten jäin seisomaan takaovelle. Tokalla pysäkillä ihmisiä tuli niin paljon, että jouduin painautumaan oven vieressä ollutta kaidetta vasten. (Täällä busseista voi siis kulkea takaovenkin kautta sisään.) Bussi jarrutteli aika paljon, ja välillä tunsin miten joku painautu mua vasten - aattelin että se on normaalia, enkä kiinnittäny siihen mitään huomiota. Jossain vaiheessa kuitenkin tää mun takana seissyt henkilö jäikin seisomaan muhun kiinni, ja aattelin että sitä painaa joku sen takana. Kyseinen henkilö piti samasta kaiteesta kiinni, ja näin siitä siis vain käden. Sitten se siirty niin, että tunsin peffaani vasten jotain, mikä yleensä kuuluu tietyssä mielentilassa olevalle miehelle.

Joku on kysyny multa että miksen mä siinä vaiheessa tehny mitään, mut jos totta puhutaan ni eka en voinu uskoa että se oli totta, ja sen jälkeen olin vaan niin hämmästyny etten tienny mitä tehdä. Pian tää henkilö painautu (erittäin valmiustilassa) ihan täysillä mua vasten ja laitto kätensä mun lantiolle, ja siinä vaiheessa jonku piti jäädä pysäkillä pois, joten jouduin astumaan bussista ulos hetkeks. Kun nousin takas bussiin jäin alimmalle portaalle seisomaan, ja näin sivusilmällä, että kyseessä oli siististi pukeutunut mies, jolla oli puku, pitkähkö takki ja nahkakengät, kädessä sateenvarjo. Olin varmaan punainen, ja kun tää mies jäi seuraavalla pysäkillä pois ni se käveli mun takaa ulos, ja samalla sipaisi hitaasti kädellään mun selkää pitkin. Aattelin et mitäs hemmettiä, ja kun bussi jatko matkaa ni en voinu vastustaa kiusausta, vaan kurkkasin takaikkunasta. Mies käveli poispäin bussista, ja käänty vähän matkan päästä kattomaan. Mulla ei ollu laseja päässä ni en nähny tarkalleen miltä se näytti, mut sen verran näin että sillä oli harmaat hiukset, ei ollu alkanu kaljuuntumaan vielä. 

Noh, tänään sit aamupäivällä aattelin että jepa, normipäivä. Nousin bussiin ja näin, että bussi oli melko täynnä, pari istumapaikkaa oli vielä vapaina. Meinasin istahtaa vimpalle penkille ennen keskivälin seisomapaikkoja, mut sit meninkin seisomaan. Siinä sitten ajattelin syntejä syviä ja kattelin ympärilleni, ja huomasin että tää henkilö jonka viereen olin meinannu mennä istumaan, oli just tämä mies; tunnistin sen vaatteista ja kengistä, ja sillä oli sama sateenvarjo. Hetken aikaa olin vähän että apua, mut sit jäin aiemmin onneks pois. 

Kotiin mennessäni pari tuntia myöhemmin olin taas bussissa ja derppailin jotain omiani siinä bussin takaosassa, ja TAAS tää mies nousi bussiin! Se jäi bussin etuosaan koska bussi oli taas tupaten täynnä, ja kun se jossain vaiheessa käänty kattomaan taaksepäin ni käänsin katseeni pois, ku en uskaltanu kattoa miltä se näyttää - tai antaa sen huomata että tarkkailin sitä. 

Oon miettiny tässä nyt, että mitä jos se onkin joku proffa, koska nää kerrat ku sen oon nähny, ollaan oltu yliopiston alueella, ja tää pukeutuu todella siististi. Jos se joskus toistuu ni käännyn ja sanon että mi scusi signore, en oo ettimässä itelleni sugar daddyä.


Nessun commento:

Posta un commento