wtf, joulu

Viikon päästä on jouluaatto? Ei siis, kyllä mulla on ihan joulufiilis ku palmuissa on joulukoristeita, mut jotenki aika on vaan menny niiiiiiiin äkkiä... Äiti ja kaks nuorinta veljeäni tulee Roomaan yliylihuomenna, meen niitä vastaan sinne. Hengataan siellä pari päivää ja sit lennetään tänne Cagliariin jouluaattona. :)

Oon taas reissaillu professoressan, Lucan ja Elisan kanssa. Viime viikolla käytiin Gonissa, jossa oli arkeologinen puisto kera menhirien ja sit kiivettiin yhden nuraghen luo. 

Tunnen oloni jättiläiseks... Minä, professoressa ja Luca,
kuva professoressalta. Grazie :)

Melkein kaikki vaihtarit on lähteny koteihinsa jouluks, on jääny sekoilut vähän vähemmälle. Mulla on paljon kouluhommia ja käännöksiä rästissä, mut en oo saanu mitään aikaseks, oon vaan lusmuillu kotona. Viime viikolla tuli elämöityä vähän liikaakin; kahdeksan kaljan ja vissiin viiden shotin jälkeen lakkasin laskemasta, ja viiminen muistikuva on ku piirtelen baaritiskillä ja juon baarimikon ja puolalaisen vaihtarin kanssa shotteja, ja se tarjos mulle töitä, ja polski syö ihan liekeissä tikkaria.

Mua pyydettiin tiistaina puhumaan yhteen konferenssiin, aiheena oli Euroopan kielten päivä. Siellä oli pari proffaa ja psykologia puhumassa, ja sit meitsi kertoili mun kieltenopiskelusta. Ihmiset oli ihan liekeissä ja moni tuli kättelemään mua ja sanomaan että oon inspiraatio heille. Tuntuu ihan oudolta saada vihdoin krediittiä siitä mitä on elämässään tehny, Islannissa ja Suomessa ois vaan tullu paskaa niskaan mut täällä ihmiset arvostaa sitä, ja on liekeissä siitä että opiskelen sardin kieltä. Seuraavana päivänä ku menin hakemaan tenttiarvosanakirjasen vaihtaritoimistosta ni siellä oli pari tyyppiä sillai et "moi Siru, miten menee sardin kans", ja olin et ketä te ootte :D tai sit jos mut esitellään jollekin ni yleisimmät kommentit on et "ihanaa vihdoin tavata sut henkilökohtasesti" tai "ai sä oot se ku puhuu kahtakymmentä kieltä"... ois kiva kuulla mitä musta puhutaan täällä, kaikki varmaan luulee et oon joku ilmiömäinen supersankari joka puhuu esim. antiikin kreikkaa sujuvasti... not quite. 

Löysin eilen youtubesta rajatilapersoonallisuushäiriötä koskevan videon, joka olis suurilta osin voinu olla mun kirjottama. Tän tytön tilanne on hiukan erilainen ku mun, mulla ei esimerkiks oo koskaan ollu pelkoa hankkia omia lapsia, ja oon sabotoinu itteäni lähinnä ylensyönnillä... mutta jos tää hiukan antais osviittaa sille, mitä meidän päässä liikkuu. 

Mulla on ihan hassu olo ku oon niin rakastunu. Samuel tulee tänne uudenvuoden jälkeen, en millään jaksais odottaa. Oon tässä hiukan pohdiskellu mitä tekis sit ku valmistun, pari ideaa on päässä mut ehkä niistä sitten myöhemmin. 

Planking

Jesss, tänään sain vihdoin plänkättyä Sardiniassa! Pitäis ottaa itteensä niskasta kiinni. En oo vielä saanu plänkkäiltyä kovinkaan eeppisesti, mut aattelin nyt koota tähän joitain kuvia kuluneen kuuden kuukauden ajalta.

Tampere

Hämeenlinna

Turku-Tukholma

Tukholma

Tukholma

Turku

Turku-Tukholma

Turku-Tukholma

Capri

Elba

Napoleonin puutarha, Elba

Pompeii

Perugia

Colosseum, Rooma

Fontana di Trevi, Rooma

Assisi

Gonin nuraghe, Sardinia!

pienempi ku kolme

Sunnuntai-illan skypekeskustelu:

"Kyllä niitäkin päiviä tulee ihan varmasti, millon meillä menee ajatukset täysin ristiin... ja niitä öitä ku mä meen sohvalle nukkumaan."

     "Kyllä se oisin mä siinä tapauksessa ku menis sohvalle nukkumaan mielenosoituksellisesti, en mä sua sinne lähettäis."

     "No siinä tapauksessa mun pitäis varmaan mennä siihen sohvan viereen lattialle, ihan siltä varalta et jos sä putoaisit siitä sohvalta."

ekkert smá awkward...

En ollukaan kertonu tänne, mitä mulle kävi tossa vajaa kuukausi sitten... jotain, mitä tapahtuu yleensä vaan jossain Reginan novelleissa.

Olin menossa maanantaiselle sardinian historian luennolle, ja odottelin bussia Piazza Matteottilla. Siitä koululle meen lähes aina semmosella minibussilla, mihin mahtuu maksimissaan 30 ihmistä jos oikein piukkaan pakkautuu. Sinä aamuna se oli päätepysäkillä jo melko täynnä, ja seuraavalla pysäkillä se täytty niin ettei kaikki ees mahtunu kyytiin. Mä tiesin jääväni melko aikasin pois, joten jäin seisomaan takaovelle. Tokalla pysäkillä ihmisiä tuli niin paljon, että jouduin painautumaan oven vieressä ollutta kaidetta vasten. (Täällä busseista voi siis kulkea takaovenkin kautta sisään.) Bussi jarrutteli aika paljon, ja välillä tunsin miten joku painautu mua vasten - aattelin että se on normaalia, enkä kiinnittäny siihen mitään huomiota. Jossain vaiheessa kuitenkin tää mun takana seissyt henkilö jäikin seisomaan muhun kiinni, ja aattelin että sitä painaa joku sen takana. Kyseinen henkilö piti samasta kaiteesta kiinni, ja näin siitä siis vain käden. Sitten se siirty niin, että tunsin peffaani vasten jotain, mikä yleensä kuuluu tietyssä mielentilassa olevalle miehelle.

Joku on kysyny multa että miksen mä siinä vaiheessa tehny mitään, mut jos totta puhutaan ni eka en voinu uskoa että se oli totta, ja sen jälkeen olin vaan niin hämmästyny etten tienny mitä tehdä. Pian tää henkilö painautu (erittäin valmiustilassa) ihan täysillä mua vasten ja laitto kätensä mun lantiolle, ja siinä vaiheessa jonku piti jäädä pysäkillä pois, joten jouduin astumaan bussista ulos hetkeks. Kun nousin takas bussiin jäin alimmalle portaalle seisomaan, ja näin sivusilmällä, että kyseessä oli siististi pukeutunut mies, jolla oli puku, pitkähkö takki ja nahkakengät, kädessä sateenvarjo. Olin varmaan punainen, ja kun tää mies jäi seuraavalla pysäkillä pois ni se käveli mun takaa ulos, ja samalla sipaisi hitaasti kädellään mun selkää pitkin. Aattelin et mitäs hemmettiä, ja kun bussi jatko matkaa ni en voinu vastustaa kiusausta, vaan kurkkasin takaikkunasta. Mies käveli poispäin bussista, ja käänty vähän matkan päästä kattomaan. Mulla ei ollu laseja päässä ni en nähny tarkalleen miltä se näytti, mut sen verran näin että sillä oli harmaat hiukset, ei ollu alkanu kaljuuntumaan vielä. 

Noh, tänään sit aamupäivällä aattelin että jepa, normipäivä. Nousin bussiin ja näin, että bussi oli melko täynnä, pari istumapaikkaa oli vielä vapaina. Meinasin istahtaa vimpalle penkille ennen keskivälin seisomapaikkoja, mut sit meninkin seisomaan. Siinä sitten ajattelin syntejä syviä ja kattelin ympärilleni, ja huomasin että tää henkilö jonka viereen olin meinannu mennä istumaan, oli just tämä mies; tunnistin sen vaatteista ja kengistä, ja sillä oli sama sateenvarjo. Hetken aikaa olin vähän että apua, mut sit jäin aiemmin onneks pois. 

Kotiin mennessäni pari tuntia myöhemmin olin taas bussissa ja derppailin jotain omiani siinä bussin takaosassa, ja TAAS tää mies nousi bussiin! Se jäi bussin etuosaan koska bussi oli taas tupaten täynnä, ja kun se jossain vaiheessa käänty kattomaan taaksepäin ni käänsin katseeni pois, ku en uskaltanu kattoa miltä se näyttää - tai antaa sen huomata että tarkkailin sitä. 

Oon miettiny tässä nyt, että mitä jos se onkin joku proffa, koska nää kerrat ku sen oon nähny, ollaan oltu yliopiston alueella, ja tää pukeutuu todella siististi. Jos se joskus toistuu ni käännyn ja sanon että mi scusi signore, en oo ettimässä itelleni sugar daddyä.

kuvapläjäys yleisön pyynnöstä huolimatta

Hiljaiselon syynä nettitikun gigojen loppuminen. Tässä välissä on tarpeen heittää parit kuvat kehiin, mm. botellónista ja Barumini-reissusta.

Buongiorno Cagliari!

jizzailua Cagliarin arkeologisessa museossa

Espanja, Islanti, Puola, Ranska

botellónhäröilyä, tässä vaiheessa kaikki oli vielä tajuissaan...

Su Nuraxi di Barumini

Professoressa Szőke, Luca, Caterina ja meitsi

Caterina, professoressa Szőke ja joku butt-munch

Casa Zapata, kartanon alta löyty nuraghit, museo oli kätevästi rakennettu siihen päälle...

...ja raunioita sai ihailla lasilattian läpi.

Mun pitäis mennä keskiviikkona puhumaan yhteen kirjanjulkistamistilaisuuteen... ja tänään on toinen sardintunti. Väsyttää. Verikokeiden mukaan tyroksiiniarvot on päin Brinkkalaa taas, kun lääkäri antaa luvan ottaa enemmän tyroksiinia ni sit vois pysyä jopa hereillä :)

La Sagra del Vino Novello di Milis

Lauantaina matkasin vaihtareiden ja ESN-tyyppien kanssa semmoseen paikkaan Länsi-Sardiniassa ku Milis. Bussimatka kesti puoltoista tuntia ja menomatkalla se suju väitellen että onko papu itseasiassa papu vai ei. Monimutkaista. Ja papu on muuten liettuaks pupa. Paikalle kun päästiin niin 5 eurolla sai tyylikkään vihreän kaulapussin missä oli viinilasi, ja siihen sai parin tunnin ajan viinimaistiaisia. Lopulta ostettiin kaks viinipulloa ja juotiin se kuuteen pekkaan. Loistoreissu. Takasin Cagliarissa oltiin kolmelta sunnuntaiyöllä.

Krzysiek ja Luis keskustelee.

Lintuparvi lenteli upeissa muodostelmissa.

The Fab 6: Egle ja Gailuté Liettuasta, Krzysiek Puolasta, minä, Alice Irlannista ja Luis Espanjasta.

Liettualaiset: "Aaaa, en ollutkaan nähny tällaisia vessoja sitten peruskoulun!"

Me ei olla muovimukiemme kanssa ihan yhtä glamorous. Kuva by Alice.

Keskiyöllä tuhottiin viiniä amfiteatterilla.

Adesso basta!

Tänään oli sciopero, lakko, joka ilmeni sillä että kadut oli tukossa mielenosottajista ja marssijoista. Myöhästyin luennoilta ton takia, mut en ollu ainoa... Ihmiset protestoi Ugo Cappellaccin johtokuntaa ja Berlusconin hallitusta vastaan mitkä ei oo lunastanu lupauksiaan, mut tuo Berlusconin hallitus nyt ei montaa päivää enää kestä. Linkitin ton videon jos jotain kiinnostaa, jos ei poliittisesta näkökannasta ni kattokaa sit ainaski keskustan maisemia :)

FM95BLÖ

er að byrja með þátt á FM 957

aloitan uuden shown kanavalla FM 957

byrjar fjögur og er búinn um sex

alkaa neljältä ja on ohi kuuden maissa

verð ekki einn samt, hef fengið vini með

en ole kuitenkaan yksin, sain ystäviä mukaan

þekkið flesta, enda vel frægir menn

tunnette heistä suurimman osan, tietysti todella kuuluisia miehiä

Björn Bragi verður með honum á mánudögum

Björn Bragi on hänen kanssaan maanantaisin

Sveppi Krull tekur þriðjudaga á sig

Sveppi Kihara ottaa tiistait itselleen

Hjöbbi Ká verður alla fimmtudaga

Hjöbbi Ká on aina torstaisin

og á föstudögum verða þetta tveir harðir

ja perjantaisin on kaksi kovaa jätkää

sexy, svalir, allir með útvarpsrödd

seksikkäitä, cooleja, kaikilla radioäänet

hvernig er ekki hægt að hlusta á þennan þátt

miten on mahdollista olla kuuntelematta tätä showta

Sverrir, Palli og fleiri frábær lög

Sverrir, Palli (Páll Óskar) ja muita mahtavia lauluja

hver veit nema að við gefum bíómiða

kuka tietää, paitsi että annamme leffalippuja

Auddi Blö er að byrja á FM 957

Auddi Blö alkaa kanavalla FM 957

úr sjónvarpi, fer beint í útvarpið

telkkarista menee suoraan radioon

rangt skref en hverjum er ekki drullusama

väärä askel, mutta ketä kiinnostaa

hann er sköllóttur frá Sauðárkróki 

hän on kalju Sauðárkrókurista

og er celebrity

ja on julkkis

hvað á ég að gera nú

mitä mun pitäis tehdä nyt

auglýsingin er búin

mainos on loppu

það er bara svo gaman að syngja svona lag

on vaan niin kivaa laulaa tällaista laulua

syngja svona lag

laulaa tällaista laulua

Auddi Blö er að byrja á FM 957

Auddi Blö alkaa kanavalla FM 957

úr sjónvarpi, fer beint í útvarpið

telkkarista menee suoraan radioon

rangt skref en hverjum er ekki drullusama

väärä askel, mutta ketä kiinnostaa

hann er sköllóttur frá Sauðárkróki 

hän on kalju Sauðárkrókurista

og er celebrity

ja on julkkis

en ein sit ég eftir um andvökunótt og harma það að sumarið er horfið svona fljótt

Kello lähestyy aamukuutta, uni ei tullutkaan joten tein itelleni kylmää kaakaota ja tulin koneelle heilumaan. Tää on varmaan hyvä hetki suoltaa kakkendaalia, mitä ei välttämättä päiväsaikaan tulis pohdittua niinkään paljoa. Kuvat sivustolta weheartit.com.

Tämmösinä hetkinä tulee mietittyä että missäköhän mä olen esim. puolen vuoden päästä. Lyhyessä ajassa voi tapahtua vaikka mitä; puoli vuotta sitten olin eksyksissä, tappelin esseiden kanssa ja tein vääriä ratkaisuja, itkin terapiassa ja koitin hukuttaa murheitani kaljaan, mut ne pirulaiset kellus. Viime vuonna luulin eläväni unelmaani. Asuin silloin italialaisen eksäni kanssa kivassa kaksiossa ja ajattelin kaiken olevan hyvin, mutta nyt kun jälkeenpäin mietin niin oikeastaan kaikki asiat on nyt paremmin: asun edelleen virallisesti Islannissa mutta olen vaihdossa maassa jota olen aina rakastanut eniten, täällä saan vihdoin opiskella sitä mitä oikeasti olen aina halunnut, mut hyväksytään esimerkiks mun kuorossa just semmosena ku olen (Islannissakin aloin vasta keväällä, 3,5 vuoden kuorourani jälkeen saada kavereita kuorosta) ja kirjotan gradua mielenkiintoisesta aiheesta. Kaiken kukkuraksi olen rakastunut parhaaseen ystävääni, joka jo vuosia sitten sai perhosia mun vatsaan ja punan nousemaan poskille.

Vaikka mulla onkin tällä hetkellä kaikki todella hyvin, en voi olla pohtimatta tulevaisuutta. Vuosi sitten kun eksäni totesi ettei kykene enää elämään masentuneen ihmisen kanssa, mun elämältä meni pohja, vaikka se oli jo pitkin syksyä murentunutkin. Mulla ei varsinaisesti ollu kesän alussa mitään suunnitelmia mun vaihtoajan jälkeiselle ajalle, mutta kesällä ne pienetkin suunnitelmanpoikaset meni täysin uusiksi, kiitos Samuelin. Nyt en tiedä minkälaisia päätöksiä mun pitäis tehdä. Joudun palaamaan täältä (toivottavasti Suomen kautta) Islantiin kirjottamaan gradun loppuun, vaikka mun supervisor sanoikin että hänelle on yks hailee missä mä sen kirjotan ni mun on kyllä pakko mennä sinne ja imeä ympäristöstä kaikki mitä kuulen ja nään, koska kirjotan graduani islanniks ja oon jo alkanu unohtelemaan miten jotkut jutut sanotaan. Valmistun juhannuksena ja sen jälkeen ei sitten olekaan mitään tietoa mistään muutaku siitä, että haluaisin sanoa toiselle hyvät yöt ja huomenet sylissä netin sijaan.

Mulla on tässä pyöriny pari vaihtoehtoa mielessä. Haluaisin jatkaa tohtoriohjelmaan, mutten tiedä missä ja mihin. Käännöstiede on mielenkiintoista, mutta kielitiede on aina ollu enemmän se mun juttuni. Jos saisin tehdä työkseni ihan mitä vaan maailmassa, rekonstruoisin kantakieliä. Islantiin voisin hakea, en ole vielä perehtyny mimmoset systeemit Suomessa ois. En vaan ikinä kuvitellu palaavani vielä Suomeen. Kaikki on tyrmänny mun ajatukset täällä opiskelusta, ainakaan koko tohtoriohjelman suorittaminen ei kuulemma oo hyvä ajatus, koska opetuksen taso ei kuulemma oo parhaasta päästä. Mut ois kuitenkin kiva suorittaa edes pieni osa siitä täällä, koska italian kieli on ja tulee aina olemaan iso osa mun elämää. Toinen vaihtoehto ois töiden ettiminen, mut en oo vielä täysin kunnossa voidakseni ottaa rakentavaa kritiikkiä vastaan (uusille lukijoille tiedoksi, mulla todettiin alkuvuodesta rajatilapersoonallisuushäiriö mistä johtuen otan itteeni ihan kaiken ja käännän kaikki positiivisetkin asiat automaattisesti negatiiviseks, ja poden syyllisyyttä myös asioista jotka ei koske mua millään tavalla). Jossain leipomossa esimerkiks ois ihan kiva myydä kakkua ja pullaa, mut auta armias jos joutuisin takas iltapäiväkerhoon ohjaajaks.

Onneks mulla on kuitenkin vielä aikaa tehdä päätöksiä, suurin ongelma lienee mun omaisuus Islannissa; mulla on jo pelkästään tärkeitä kirjoja useamman kymmenen kilon edestä. Viidessä vuodessa on ehtiny haalia aika kivat määrät shittiä, vaikka tammikuun muutossa heitinkin monta jätesäkillistä tavaraa pois tai keräykseen. Tiedän myös, että voin puhua tästä kaikesta rakkaani kanssa. Ja niinku aiemmin totesin, puolessa vuodessa voi tapahtua vaikka mitä. Mulle on jo pelkästään täällä Italiassa tapahtunu monia asioita; torstaina meen melko varmaan kahden proffan kanssa Pohjois-Sardiniaan ja siellä tapaan muita proffia, ja täällä mut aiotaan esitellä proffille ja tärkeille henkilöille vaan siks että puhun islantia ja muita kieliä ja haluan opiskella sardia, ja jos se kevään islanninkurssi onnistuu niin sitten CV:ssä vois koreilla että oon opettanu yliopistossa. Kuulin että mulla ois kielitaidon takia hyvät tsäänssit kielitieteen saralla (oon lukenu yhtätoista vierasta kieltä, kaikkia vähintään vuoden ajan lukiossa tai yliopistossa), voi kun keksisin keinon millä saisin yhdistettyä Islannin ja Italian ja oltua silti siellä, missä mun sydämeni on. Asioilla on onneks tapana järjestyä. 

56 yötä.

Johan oli markkinat!

Tsaukki taukit. Täällä oli tiistaina pyhäinpäivä, ja lähdin 20 vaihtarin ja italialaisten kanssa Keski-Sardiniassa sijaitsevaan Desulon kylään, jossa oli markkinat. 

 ©Karolina

©Karolina

©Karolina

©Karolina

Ja mulla on uus tietokone, missä on italiankielinen Windows 7 ja LEVYASEMA :D <3 Tossa mun 3 vuotta vanhassa räyskässäni oli jopa 16gb kovalevy, ubuntu eikä levyasemaa, oon ihan onnesta soikeana. 

Germaanisen filologian kurssin proffa kysy että jos mä pitäisin maksua vastaan nykyislannin kurssin proffille ja oppilaille yliopistolla joulun jälkeen. Oon liekeissä!