lopun alku

Ostin tänään lentoliput. Viiden viikon päästä lennän täältä Rooman ja Riikan kautta Turkuun, ja Hesasta kaks viikkoa myöhemmin Reykjavíkiin.

Tää on vähän kakspiippunen juttu. Joku kysy multa joskus että jos mulla on koti-ikävä, ni minne se kohdistuu. En muista osasinko vastata sillon, enkä osais vastata vieläkään. Oon jakanu ikävääni lähinnä neljän maan kesken; Suomen, Islannin, Jenkkien ja Italian. Saanen selittää hiukan miks.

Suomi. Noh, tää on suht ymmärrettävää, kun kert olen paljasjalkainen turkulainen, heiskalla syntynyt. Vaikka oonkin asunut myös Joutsenossa, Harjavallassa ja Raumalla, ja suku on aikalailla Porissa, ni silti fanitan Turkua ihan kybällä. Enkä mä nyt mun mielestä niin hassusti puhu, enhän? Plus nyt kun mun sydän on Turussa ni nään koko maan ihan uusin silmin.

Islanti. Mun toinen kotimaani viimisen reilun viiden vuoden ajan. En tykkää Reykjavíkista, kun asuin ekat 8 kuukautta Eyrarbakissa, pienessä kalastajakylässä, en uskonu ku muut sano pääkaupunkiseudun porukan olevan kylmää ja sulkeutunutta. Noh, totta turisivat. Sielu lepää heti kun pääsee Reykjavíkista pois, ajokortittomana tuppaan olemaan kaupungin vankina ihan liian pitkiä aikoja kerralla. Mulla on edelleen viha-rakkaus-suhde Islannin kanssa, en tiiä miten siihen liittyy tuo masennus. Vuosi sitten keväällä, kun aloin voida henkisesti paremmin, huomasin asuvani ihanassa maassa.

Virginia. Olin Harrisonburgissa neljä kesää töissä, semmosia kolmen kuukauden rupeamia olivat. En oo ikinä kokenu että Jenkkilä ois "mun maani", koska vaikka siellä työskentelinkin, matkustelin ja maistelin tavallista jenkkiarkea, niin ei mulla oo siihen samanlaista sidettä ku esimerkiks Italiaan, missä oon ollu vähemmän aikaa. Ikävöin kyllä Virginiaa ja jenkkikavereita todella paljon, mut nyt mulla on siellä vähän niinku extended family. En usko että haluaisin ikinä asua siellä tosin.

Italia. Reilut 10 vuotta sitten, kun sain Italia-fiksaation, en puhunut kieltä lainkaan, ymmärsin pikkuriikkisen kirjotettua italiaa latinan pohjalta. Käväisin täällä pari kertaa ennen ku tutustuin puglialaiseen eksääni Nicolaan, ja matkusteltiin yhdessä täällä ja vietettiin joulu 2009 Barin lähettyvillä. En ollu ikinä kahta viikkoa pidempään kerralla, ja puhuttiin Islannissa kotikielenä esperantoa italian sijaan, mutta silti koin, että mulla oli vahva side Italiaan, varsinkin kun jokapäiväisessä elämässä oli kolmen vuoden ajan italialaista kulttuuria. Vaikka Puglialla (saappaan korko) on tuon avoliiton takia erityinen paikka mun sydämessäni, oon todella onnellinen että päätin tulla tänne Sardiniaan vaihtoon. 

Islannissa kun seurailin vaihtareiden elämää suhtauduin jotenkin negatiivisesti siihen ajatukseen, että ne kokis Islannin omaks maakseen. Tiedän että se on erittäin surullinen näkökulma, mutta toisaalta vaihtariporukassa oli sen verran pahoja besserwissereitä että ne saatto vaikuttaa mun mielipiteisiin. Aattelin, ettei ne osaa kieltä, tunne maan historiaa tai kulttuuria, ja on siellä vaan bilettämässä. No, nyt kun oon ollu täällä kohta viis kuukautta, Sardinia on osa mua. En tiiä tunnenko sen niin vahvasti just ku osaan kielen, opiskelen sardia ja tunnen historian ja kulttuurin, tosin ku esim. nää meidän sata espanjalaista jotka hengaa aina keskenään eikä tutustu paikalliseen kulttuuriin ollenkaan.

Puuh, en osaa selittää itteäni. Kävin mensassa (unicafè?) lontoolaisen Hannahin kanssa ja ku tulin takas ni hississä oli joku vanhempi rouva, joka kysy että lei è sarda? eli että oonko sardinialainen. Musta näkee kilsan päähän että näin ei todellakaan ole, mutta silti mua lämmittää aina kun ihmiset kysyy noin. Ens kerralla pitää vastata että acabbonu, comentecasiat a pagu a pagu apo imparadu sa limba sarda.

topless

ÄHÄHÄÄ, kattositpas! Nanananabúbú! :D Tässä kuvahaaste, jonka oon tehny aiemminkin. Aattelin vaan vähän päivitellä. :)

A picture that makes your heart smile.

mun islantiaikani ois ollu paaaaljon tylsempi ilman näitä kahta

A picture that describes how you’d like to spend every day.

A picture of how you’d like the world to see you.

A picture of you very drunk.

A picture of you with someone you love.

A picture that you had no idea was being taken.

kuva by tmoi

A picture of you when you were anything but happy.

keväällä 2006 oli vähän elämänilo hukassa

A picture of a time in your life that’s over, and you couldn’t be more thankful that it is.

elokuu 2007 in Richmond VA

A picture of a time in your life that’s over, but you wish it wasn’t.

au pair -ajat Eyrarbakissa

A picture of you showing off a new haircut/color.

A picture of you being ridiculous.

A picture of a time when everything was changing.

Syyskuu 2010. Tallustelin Aurajoen rantaa kotiin.
 Viimeinen päivä Suomessa ennen paluutani Islantiin.
Ei kiinnostanu mennä takaisin ja aavistin, ettei mikään tuu olemaan niinku ennen.

The most recent picture of you.

jos eilistä webbikamerakuvaa ei lasketa

a dopo

Samuel oli täällä viikon, oli ihanaa olla yhdessä ku ei ollu kiire minnekään. <3 

rakennettiin fortti!

Bastione Saint Remy

Jos suunnitelmat toteutuu ni lentäisin karkauspäivänä kahdeks viikoks Suomeen ja jatkaisin sieltä sit Islantiin... katotaan nyt miten hommat tästä alkaa kulkemaan.

Lakia opiskeleva kämppiskin on palannut takaisin tänne asuntoon, nyt se raivoaa täysillä puhelimessa ja paiskoo tavaroita ja hyppii niin, että kohta se on varmaan tuolla alakerrassa. Vois kohta hipsiä keittiöön kattomaan että onko siellä kaikki mun tavarat ehjänä.

wtf, joulu

Viikon päästä on jouluaatto? Ei siis, kyllä mulla on ihan joulufiilis ku palmuissa on joulukoristeita, mut jotenki aika on vaan menny niiiiiiiin äkkiä... Äiti ja kaks nuorinta veljeäni tulee Roomaan yliylihuomenna, meen niitä vastaan sinne. Hengataan siellä pari päivää ja sit lennetään tänne Cagliariin jouluaattona. :)

Oon taas reissaillu professoressan, Lucan ja Elisan kanssa. Viime viikolla käytiin Gonissa, jossa oli arkeologinen puisto kera menhirien ja sit kiivettiin yhden nuraghen luo. 

Tunnen oloni jättiläiseks... Minä, professoressa ja Luca,
kuva professoressalta. Grazie :)

Melkein kaikki vaihtarit on lähteny koteihinsa jouluks, on jääny sekoilut vähän vähemmälle. Mulla on paljon kouluhommia ja käännöksiä rästissä, mut en oo saanu mitään aikaseks, oon vaan lusmuillu kotona. Viime viikolla tuli elämöityä vähän liikaakin; kahdeksan kaljan ja vissiin viiden shotin jälkeen lakkasin laskemasta, ja viiminen muistikuva on ku piirtelen baaritiskillä ja juon baarimikon ja puolalaisen vaihtarin kanssa shotteja, ja se tarjos mulle töitä, ja polski syö ihan liekeissä tikkaria.

Mua pyydettiin tiistaina puhumaan yhteen konferenssiin, aiheena oli Euroopan kielten päivä. Siellä oli pari proffaa ja psykologia puhumassa, ja sit meitsi kertoili mun kieltenopiskelusta. Ihmiset oli ihan liekeissä ja moni tuli kättelemään mua ja sanomaan että oon inspiraatio heille. Tuntuu ihan oudolta saada vihdoin krediittiä siitä mitä on elämässään tehny, Islannissa ja Suomessa ois vaan tullu paskaa niskaan mut täällä ihmiset arvostaa sitä, ja on liekeissä siitä että opiskelen sardin kieltä. Seuraavana päivänä ku menin hakemaan tenttiarvosanakirjasen vaihtaritoimistosta ni siellä oli pari tyyppiä sillai et "moi Siru, miten menee sardin kans", ja olin et ketä te ootte :D tai sit jos mut esitellään jollekin ni yleisimmät kommentit on et "ihanaa vihdoin tavata sut henkilökohtasesti" tai "ai sä oot se ku puhuu kahtakymmentä kieltä"... ois kiva kuulla mitä musta puhutaan täällä, kaikki varmaan luulee et oon joku ilmiömäinen supersankari joka puhuu esim. antiikin kreikkaa sujuvasti... not quite. 

Löysin eilen youtubesta rajatilapersoonallisuushäiriötä koskevan videon, joka olis suurilta osin voinu olla mun kirjottama. Tän tytön tilanne on hiukan erilainen ku mun, mulla ei esimerkiks oo koskaan ollu pelkoa hankkia omia lapsia, ja oon sabotoinu itteäni lähinnä ylensyönnillä... mutta jos tää hiukan antais osviittaa sille, mitä meidän päässä liikkuu. 

Mulla on ihan hassu olo ku oon niin rakastunu. Samuel tulee tänne uudenvuoden jälkeen, en millään jaksais odottaa. Oon tässä hiukan pohdiskellu mitä tekis sit ku valmistun, pari ideaa on päässä mut ehkä niistä sitten myöhemmin. 

pienempi ku kolme

Sunnuntai-illan skypekeskustelu:

"Kyllä niitäkin päiviä tulee ihan varmasti, millon meillä menee ajatukset täysin ristiin... ja niitä öitä ku mä meen sohvalle nukkumaan."

     "Kyllä se oisin mä siinä tapauksessa ku menis sohvalle nukkumaan mielenosoituksellisesti, en mä sua sinne lähettäis."

     "No siinä tapauksessa mun pitäis varmaan mennä siihen sohvan viereen lattialle, ihan siltä varalta et jos sä putoaisit siitä sohvalta."

en ein sit ég eftir um andvökunótt og harma það að sumarið er horfið svona fljótt

Kello lähestyy aamukuutta, uni ei tullutkaan joten tein itelleni kylmää kaakaota ja tulin koneelle heilumaan. Tää on varmaan hyvä hetki suoltaa kakkendaalia, mitä ei välttämättä päiväsaikaan tulis pohdittua niinkään paljoa. Kuvat sivustolta weheartit.com.

Tämmösinä hetkinä tulee mietittyä että missäköhän mä olen esim. puolen vuoden päästä. Lyhyessä ajassa voi tapahtua vaikka mitä; puoli vuotta sitten olin eksyksissä, tappelin esseiden kanssa ja tein vääriä ratkaisuja, itkin terapiassa ja koitin hukuttaa murheitani kaljaan, mut ne pirulaiset kellus. Viime vuonna luulin eläväni unelmaani. Asuin silloin italialaisen eksäni kanssa kivassa kaksiossa ja ajattelin kaiken olevan hyvin, mutta nyt kun jälkeenpäin mietin niin oikeastaan kaikki asiat on nyt paremmin: asun edelleen virallisesti Islannissa mutta olen vaihdossa maassa jota olen aina rakastanut eniten, täällä saan vihdoin opiskella sitä mitä oikeasti olen aina halunnut, mut hyväksytään esimerkiks mun kuorossa just semmosena ku olen (Islannissakin aloin vasta keväällä, 3,5 vuoden kuorourani jälkeen saada kavereita kuorosta) ja kirjotan gradua mielenkiintoisesta aiheesta. Kaiken kukkuraksi olen rakastunut parhaaseen ystävääni, joka jo vuosia sitten sai perhosia mun vatsaan ja punan nousemaan poskille.

Vaikka mulla onkin tällä hetkellä kaikki todella hyvin, en voi olla pohtimatta tulevaisuutta. Vuosi sitten kun eksäni totesi ettei kykene enää elämään masentuneen ihmisen kanssa, mun elämältä meni pohja, vaikka se oli jo pitkin syksyä murentunutkin. Mulla ei varsinaisesti ollu kesän alussa mitään suunnitelmia mun vaihtoajan jälkeiselle ajalle, mutta kesällä ne pienetkin suunnitelmanpoikaset meni täysin uusiksi, kiitos Samuelin. Nyt en tiedä minkälaisia päätöksiä mun pitäis tehdä. Joudun palaamaan täältä (toivottavasti Suomen kautta) Islantiin kirjottamaan gradun loppuun, vaikka mun supervisor sanoikin että hänelle on yks hailee missä mä sen kirjotan ni mun on kyllä pakko mennä sinne ja imeä ympäristöstä kaikki mitä kuulen ja nään, koska kirjotan graduani islanniks ja oon jo alkanu unohtelemaan miten jotkut jutut sanotaan. Valmistun juhannuksena ja sen jälkeen ei sitten olekaan mitään tietoa mistään muutaku siitä, että haluaisin sanoa toiselle hyvät yöt ja huomenet sylissä netin sijaan.

Mulla on tässä pyöriny pari vaihtoehtoa mielessä. Haluaisin jatkaa tohtoriohjelmaan, mutten tiedä missä ja mihin. Käännöstiede on mielenkiintoista, mutta kielitiede on aina ollu enemmän se mun juttuni. Jos saisin tehdä työkseni ihan mitä vaan maailmassa, rekonstruoisin kantakieliä. Islantiin voisin hakea, en ole vielä perehtyny mimmoset systeemit Suomessa ois. En vaan ikinä kuvitellu palaavani vielä Suomeen. Kaikki on tyrmänny mun ajatukset täällä opiskelusta, ainakaan koko tohtoriohjelman suorittaminen ei kuulemma oo hyvä ajatus, koska opetuksen taso ei kuulemma oo parhaasta päästä. Mut ois kuitenkin kiva suorittaa edes pieni osa siitä täällä, koska italian kieli on ja tulee aina olemaan iso osa mun elämää. Toinen vaihtoehto ois töiden ettiminen, mut en oo vielä täysin kunnossa voidakseni ottaa rakentavaa kritiikkiä vastaan (uusille lukijoille tiedoksi, mulla todettiin alkuvuodesta rajatilapersoonallisuushäiriö mistä johtuen otan itteeni ihan kaiken ja käännän kaikki positiivisetkin asiat automaattisesti negatiiviseks, ja poden syyllisyyttä myös asioista jotka ei koske mua millään tavalla). Jossain leipomossa esimerkiks ois ihan kiva myydä kakkua ja pullaa, mut auta armias jos joutuisin takas iltapäiväkerhoon ohjaajaks.

Onneks mulla on kuitenkin vielä aikaa tehdä päätöksiä, suurin ongelma lienee mun omaisuus Islannissa; mulla on jo pelkästään tärkeitä kirjoja useamman kymmenen kilon edestä. Viidessä vuodessa on ehtiny haalia aika kivat määrät shittiä, vaikka tammikuun muutossa heitinkin monta jätesäkillistä tavaraa pois tai keräykseen. Tiedän myös, että voin puhua tästä kaikesta rakkaani kanssa. Ja niinku aiemmin totesin, puolessa vuodessa voi tapahtua vaikka mitä. Mulle on jo pelkästään täällä Italiassa tapahtunu monia asioita; torstaina meen melko varmaan kahden proffan kanssa Pohjois-Sardiniaan ja siellä tapaan muita proffia, ja täällä mut aiotaan esitellä proffille ja tärkeille henkilöille vaan siks että puhun islantia ja muita kieliä ja haluan opiskella sardia, ja jos se kevään islanninkurssi onnistuu niin sitten CV:ssä vois koreilla että oon opettanu yliopistossa. Kuulin että mulla ois kielitaidon takia hyvät tsäänssit kielitieteen saralla (oon lukenu yhtätoista vierasta kieltä, kaikkia vähintään vuoden ajan lukiossa tai yliopistossa), voi kun keksisin keinon millä saisin yhdistettyä Islannin ja Italian ja oltua silti siellä, missä mun sydämeni on. Asioilla on onneks tapana järjestyä. 

56 yötä.

Kellään erikeepperiä?

Mulla meinaan rupeaa hajoilemaan pää täällä. Oon nyt käyny kahdella kurssilla, Glottologia eli historiallista lingvistiikkaa ja Tipologia linguistica e geografia delle lingue joka on kans kielitiedettä lyhyemmin sanottuna. Mun piti siis ottaa täällä käännöstieteen kursseja, mutta kellekään ei tullu mieleen sanoa että niin joo, käännöskurssit on kaikki kevätlukukaudella, etkös sä sitten olekaan enää täällä. Ois ollu tosi kiva jos se tosiaan ois ollu tiedossa siinä vaiheessa kun tänne hain...

Mulla on täällä yks yhteyshenkilö kenen kanssa päätän kursseistani, mutta kyseinen professoressa on tavattavissa vain kerran viikossa. Oon nyt siis missannu jo kahden viikon luennot niistä kursseista, minne mahdollisesti menen ens viikolla. Ttu. Eikä kukaan tiedä yhtään mistään mitään, enkä mä tiedä mitä kysyä - ei mulle oltu sanottu yhtään mitään esimerkiks siitä, että täällä ois kampuksella netti. No joo, toi on semmonen juttu minkä oisin voinu tajuta kysyä... Mut musta tuntuu että kaikki vaan touhottaa noiden ummikkojen hispaanojen ympärillä ja sit me muut unohdutaan ihan täysin. 

Keväällä Reykjavíkissä oli semmonen sardipoika vaihtarina ku Claudio. Näin Claudion perjantaina aamupäivällä sumpin merkeissä, ja se näytti mulle semmosen IHANAN puiston minne mentiin sumpille ja juttelemaan. Claudio sano että täällä ei kyllä kukaan tiedä kauheesti mistään mitään, että mun pitää vaan sanoa vaihtaritoimistossa että nyt jumalauta keskittykää. 

Toinen juttu mitä en oikein oo tajunnu on se, että ihmiset kattoo mua ku aavetta ku sanon että haluaisin oppia sardia. Okei, se ei oo niin outo juttu mun mielestä koska mähän olen Sardiniassa, mut ihmisten kaaliin ei mene se, että mä haluan oppia sitä kielitieteellisistä syistä, en siks et voisin mennä johonki maaseutubaariin iskemään sardeja. Sardissa on niin jänniä ominaisuuksia että haluaisin tietää miten se on kehittyny ja miten muut kielet on vaikuttanu siihen, enkä panis pahakseni kieliopin oppimista, vaikken sardia tuliskaan ikinä puhumaan. Luulis että jos oon opiskellu 11 vierasta kieltä ainakin vuoden verran niin siinä tulis jotain toleranssia kielen epäsäännöllisyyksille - tai sit aiempi kielitaito vois pohjustaa sitä ja tehdä siitä paljon loogisempaa.

Iloisempiin aiheisiin: Samuel osti lentoliput ja tulee moikkaamaan mua viikoks heti uudenvuoden jälkeen :) Kun kysyin vuokranantajalta sopiiko ni se oli ihan liekeissä et "ooh, onks seki tommonen sinisilmänen blondi? Mä haluan kans semmosen!!!!!!! Kaikki sardit on niiin tummia!" :D toi mun vuokranantaja Valentina on niin loistava, ah. :)

kiitos auringolle vaaleammasta kuontalosta ja rusketuksesta!

hih

Mitkä ovat toiset nimenne?
Katri Heinikki ja Sakari.

Kuinka vanhoja olette?
24 ja 27.

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Me tutustuttiin mun lakkiaisiltana Börsissä, kun Samuel oli valkolakkijahdissa ja mä tanssin Matten kanssa lakit päässä. Päädyttiin Samuelin ja sen kavereiden kanssa pizzalle kun baari meni kiinni, ja sit törmäilin Samueliin enemmän tai vähemmän satunnaisesti aina kun olin Suomessa. Elikäs semmoset reilu viis vuotta. :)

Kuka pyysi ketä ulos?
Ööh... Kai noi sumpitteluehdotukset on menny vähän fifty-fifty, mä löysin Samuelin irkistä ja se on ollu se alkusysäys niinku.

Kumman sisaruksia näette enemmän?
Mä en oo Samuelin siskoa vielä tavannut, Samuel on mun veljet nähny kerran, Paulin kahdesti.

Onko teillä yhteisiä lapsia?
Ei. Mulla tosin on krooninen vauvakuume.

Entä lemmikkejä?
Ei, kun ei asuta edes samassa maassa.

Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
Tää kaukosuhteilu. Eiköhän tää tuu olemaan vaan tilapäinen juttu :) Mun on myös ollu todella vaikea avautua ongelmistani, mutta nyt oon huomannu että Samuelin kanssa voin puhua oikeesti ihan mistä vaan.

Kävittekö samaa koulua?
Neibbs. Mä olin Turun Klassikon lukiossa ja Samuel vetäs IB-linjan Norssissa.

Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Eiks Masku ookin Turun esikaupunkialuetta ;) No on Samuelki turkulainen, se vaan hengas hetken aikaa Maskun puolella. Eli jeespoks.

Kumpi on älykkäämpi?
Meillä on Samuelin kanssa omat alueemme :) Samuelilla on kyllä sen verran maalaisjärkeä että voin oikeastaan kysellä siltä mitä vaan ja se tietää vastauksen.

Kumpi on herkempi?
Meitsi aika satanolla.

Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Meidän ulkonasyömiset voidaan laskea yhdellä kädellä :D Rudolfina-laivan illallisristeily oli kyllä ihana.

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Reykjavíkiä ja Maskua ollaan koluttu, eiköhän ne oo ne kaukaisimmat toistaseks ;)
Kummalla on hullummat eksät?Meitsillä. Vai paatko vastaan?

Kummalla on pahempi temperamentti?
Mulla kilahtelee helpommin, Samuel on niin viilipytty!

Kumpi laittaa ruoan?
No tota... jos ollaan yhdessä ni varmaan mä, muuten aika fifty-fifty. Koitan lähinnä mun kuningasideoita ja sitä että saanko syötettyä Samuelille kaikkea :P Saan.

Kumpi on sosiaalisempi?
Samuel on supliikki mies, mä taas hermoilen jo pelkästä ulkoilmaan astumisesta. Facebookissa mulla on enemmän kavereita, mut mä oon harvemmin pitkiä aikoja yhdessä paikassa, joten kavereita ja tuttuja on siellä sun täällä.

Kumpi on siisteysintoilija?
Ei kai meistä kumpikaan, mä oon kuitenkin se epäjärjestyksellisempi.

Kumpi on itsepäisempi?
Hyvä kysymys :D kai me tosta otetaan vielä mittaa!

Kumpi vie suuremman osan sängystä?
Mä, kuulemma nukun onnellisesti sängyn keskellä.

Kumpi herää aikaisemmin?
Samuelin herätyskello soi kesällä aikasin töiden takia, ja mä nousin usein samaan aikaan graduloimaan.

Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Öööh, jaa. Taidettiin mennä Huntterssiin kaljalle ja sieltä leffaan. :)

Kummalla on suurempi perhe?
Mun 4 veljeä vastaan Samuelin sisko.

Saatko usein kukkia?
En, ne vois mennä huonoks tossa matkalla :P Sain synttärilahjaks jotain muuta.

Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava?
:D reilut viis vuotta edelleen. Enkä mä tiedä miten vakava se nytkään on :D no ei ny <3

Kumpi syö enemmän?
Aika lailla saman verran syödään, mä oon tosin paljon hitaampi.

Kumpi pesee pyykit?
Mäiskästään koneeseen vaan shitit ja pyörimään. Punaset mä pesen erikseen, yleensä käsin ellei sit oo ollu joku punavillitys hiljattain.

Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa?
:D Samuel ehdottomasti, käännyn aina sen puoleen ku tappelen Linuxini kanssa. Mä oon aika käsi, vaikka varmaan yleisesti oonki aika nörtti ollakseni tyttö.

Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?
Mulla ei edelleenkään oo ajokorttia, joten se jää pakosta puoliskon harteille toistaseks. 

avautuminen :)

Tää avautuminen kuuluis varmaan tonne mun toiseen blogiin, mut since mä oon nyt täällä saapasmaassa ni laitan tän tänne.

Tapasin Samuelin ekan kerran viisi vuotta sitten, kesäkuussa 2006 lakkiaisbileissä Börsissä. Samuel oli siellä omien sanojensa mukaan valkolakkijahdissa, mä taas Matten kanssa lähinnä juhlistamassa vastasaatuja lakkejamme. Jostain syystä päädyttiin Matten kanssa Samuelin ja sen kavereiden kanssa pizzalle kun Börs meni kiinni. Olin silloin tahollani kihloissa ja lähdinkin aika pian sen jälkeen Jenkkeihin kesätöihin ja sitten muutin Islantiin, joten törmäiltiin oikeastaan vain kun satuin tulemaan Suomessa käymään. Olin aina aika *_* Samueliin, mutta mun vähäiset ja varovaiset heruttelut ei ikinä tuottanu kummostakaan tulosta plus mulla oli tuo kolmen vuoden suhde/avoliitto tuossa välissä.

Sitten toukokuussa Samuel tuli kolmen kaverinsa kanssa kiertämään Islannin ympäri, ja tapasin matkalaiset niiden ekana iltana Reykjavíkissa. Mua jännitti ihan hirveästi, koska olin sinkku ja periaatteessa vapaa heruttelemaan henkeni edestä, mut ei mun sit kauheesti tarvinnutkaan, meillä oli kiva ilta ja juteltiin kaikesta taivaan ja maan välillä.

Reykjavík, eka ilta.

Noiden Islanti-kierroksen jälkeen katottiin joukolla Euroviisuja ja seuraavana päivänä kannustettiin Suomi lätkän maailmanmestariks. Olin vielä enemmän *_*, mut heippojen sanominen oli helppoa ku tiesin pian olevani Suomessa.

Suomen voittoa juhlistamassa.

Tän kesän alussa aattelin, että pidän pääni kylmänä Samuelin suhteen ja koitan vaan nauttia kesästä, mut ei se sit mennytkään ihan niin. Huomasin, että meillä onkin paljon enemmän yhteistä ku mitä luulin, ja että haluttiin molemmat aikalailla samoja asioita elämältä. Puhun nyt sunkin puolesta :) En uskaltanu kuitenkaan kertoa tunteistani koska pelkäsin tulevani taas torjutuks, mut viimeisenä päivänä annoin avainten mukana muistitikun, minne olin laittanu kuvia meistä tältä kesältä ja videon, missä puhuin suuni puhtaaks. Myöhemmin illalla kun tavattiin viimisen kerran ennenku tulin tänne Italiaan, mulle selvis ettei mua torjutakaan tällä kertaa :)

Että silleen. Ei menny kesä ihan niinku piti. Jos mulle ois joku sanonu sillon lakkiaisyön pizzajonossa että toi jantteri, joka yrittää myydä Mielen pölynimuria tulee joskus olemaan sun kulta ni oisin ollu että hä. :P <3

Tän biisin Samuel soitti mulle sillon viimisenä iltana, jotain niin ihanaa.

Quanto è bella la vita!

Hollaripoo! Koitetaas jos tää netti toimis nyt. Lähdetään kielikurssiryhmän ja sen ihanan venezuelalaisen professoressan kanssa Bevagnaan retkelle puolen tunnin päästä, siks tämmönen lyhyt postaus. 

Olin viikonloppuna Elisaisen ja Filipon luona Roomassa, yövyttiin Fregenessä. Aivan ihana viikonloppu!

Ja sitten toiseen ihanaan juttuun:

Hih :P Voisin paremmalla ajalla tänään tai huomenna avautua hiukan... ai niin, oon täällä kuorossa ja mut pistettiin tenoriks ku ne puuttuu meiltä kokonaan :D

totuttelua

Täällä on lähteny hommat rullamaan paremmin ku odotin. Melko hyvin nukutun yön jälkeen vedin Suomesta ostamani myslipatukan naamaan ja lähdin tallustelemaan kohti toimistoa, joka oli löytäny mulle huoneen. Hoidin siellä hommani italiaks, ja yks työntekijöistä saatto mut henkilökohtasesti uuteen kotiin. En tienny että oisin voinu muuttaa jo aamupäivällä, joten jouduin palaamaan takasin hostellille ja ottamaan sieltä shittini mukaan.

Muutettuani kävin äkkiä suihkussa, vihdoin, ja sit maleksin kohti yliopiston infotilaisuutta, joka olikin minuutin kävelymatkan päässä. Rekisteröintijonossa aloin jutella yhden tosi mukavan saksalaisen tytön kans. Infotilaisuudessa saatiin infopaketit ja kynä ja tehtiin koe, joka oli ihan saamarin vaikea :D onnea vaan niille ketkä ei puhu sanaakaan italiaa, kun tehtävänannotkin oli italiaks. Sitten siellä oli tarjolla kaikenmoista hyvää, focacciaa ja croissantteja ja jotain suklaaleivoksia. Sieltä tulin kotiin ja podin koti-ikävää, jonka jälkeen vedin vahingossa tunnin tirsat. Löysin ruokakaupan ja raahasin sieltä kaks isoa kassillista ruokaa.

Sit vaan hengasin ja kasin jälkeen lähdin kohti keskustaa itävaltalaisen kämppikseni kanssa, joka oli kuullu että jossain ois jotkut tervetulobileet, mut me ei ikinä sit päästy sinne asti :D hengattiin tossa ison vesiputouksen luona ja juttelin tosi monen vaihtarin kanssa, kaikki on niin symppiksiä. Mut jestamandeera oikeesti niitä hispaanoja! Jo siellä rekisteröintijonossa kaikki jotenki vaan löysi toisensa, kuulin mun takaa vaan "Valencia?" "Mallorca!" "Tu tambien?" "Holaaaaaaaaa!" ja sit alko kauhee huuto, tuutorit tuli pariin kertaan vaimentamaan ne :D

Ostin vaan yhden kaljan (1,50e tuoppi!) ja sit juttelin porukoissa kaikenmoista. Yläkerrassa asuva saksalaistyttö teki lähtöä ku sitä väsytti, ja mä kävelin sen kanssa kotiin ku mun itävaltalaiskämppis oli tulessa ja halus vielä jäädä. 

Huonosti nukutun yön jälkeen menin suulliseen kokeeseen mikä meni hyvin; ne kysy multa että montako kieltä oon opiskellu ja ku sanoin et 12 ni ne korjas leukojaan lattialta :D sit me juteltiin siitä miten oon oppinu enemmän eteläistä italiaa ku standardi-italiaa, oon otettu jos ne kuuli sen mun puheesta... käytiin itävaltalaisen, unkarilaisen, saksalaisen ja virolaisen vaihtarin kanssa kahvilla ja sit menin kaupan kautta kotiin, ja vedin tirsat ku oli koti-ikävä. Iltapäivällä meidät oli jaettu ryhmiin, olin viimisessä intermediate-ryhmässä (toivottavasti edistyneimmässä :P) ja siellä on myös nuo kaikki sumppikaverit paitsi virolainen poika. 

Mulla ei oo vieläkään nettiä, nyt löysin tämmösen ravintolan missä voi käyttää nettiä. Onneks oli oma kone mukana. Söin just lasagnea ja join jääteetä, ah. Ihan järjetön ikävä erästä herraa, ois helpompaa jos oisin kiireinen mut päivisin kaikki on aika hajaantuneita ja iltaisin en uskalla lähteä kävelemään yksin, vaikka tää paikka onki täynnä ulkomaalaisia. Katotaan miten menee. Pitäkää peukkuja jooko! 

mun huone ennenku levitin shittini

näkymä koululta

täällä hengattiin eka ilta

saksa ja unkari ihailemassa Perugiaa

laihis alko nyt

palmuja koululla, mitä vttua :D

täällä hengaan nyt

Vuosi sitten hengasin Tampereella yhden foorumilaisen kanssa, jos mulle ois sillon sanottu että vuoden päästä oon tässä tilanteessa ja Italiassa ni oisin nauranu makeasti.