Terkkuja Sardiniasta! Oon nyt vihdoin päässy tänne kaikenmoisten kommellusten ja seikkailujen jälkeen. Niistä enemmän sit ku oon löytäny huoneen itelleni, samoin matkasta Elballe ja kuoron konsertista.
Meen huomenna kattomaan yhtä huonetta, pitäkää peukkuja! Tällä hetkellä oon jossain opiskelijatalossa jonkun italialaisen tytön huonekaverina, yksinäinen ja eksynyt olo mut eiköhän tää tästä kohta.
Käytiin tänään kurssilaisten kanssa pakollisella tutustumiskäynnillä Perugina-museossa. Perugina on Perugiassa vuonna 1907 perustettu suklaafirma. Ne tekee kyllä muutakin ku suklaata, niinku esim. kovia karkkeja ja nougatia, mut niiden tunnetuin tuote on Baci-suklaat. Bacion (=suukko) sisällä on gianduiaa (hasselpähkinäsuklaata) ja nocciolaa eli hasselpähkinää ja se on päällystetty tummalla suklaalla.
Visiitillä seurattiin eka miten suklaakonvehteja tehdään, meille tehtiin tajuttoman hyvät konvehdit siinä meidän silmien edessä ja selitettiin samalla suklaasta ja sen raaka-aineista. Sitten käytiin tutustumassa tehtaaseen, mut ei saatu ottaa kuvia, koska Peruginan reseptit on tarkoin varjeltu salaisuus. Sen jälkeen saatiin maistella eri suklaita :)
un bacio bianco
montako namia noi tekee minuutissa :)
Aattelin tehdä pienimuotoisen esittelyn Peruginan nameista, jotka pääty mun laukkuun ku loppu mutusteluaika kesken :P
Tumma ja vaalea bacio.
tossa näkyy hyvin noi hasselpähkinät
Bacion mukana tulee aina tommonen lause, valkosen mukana tuli kakskielinen...
...kun taas normibaciossa se tulee viidellä kielellä.
Glacia ja Rossana oli mulle uusia tuttavuuksia.
Molemmat oli kovia. Rossanan mausta en päässy ihan jyvälle, hyvää oli.
Glacia taas oli sen verran tuju minttu että huh. Hyvää kuitenkin!
Lisää uusia tuttavuuksia: hasselpähkinän ja kahvin makuset kovat namit.
Nocciola oli hyvää, toi kahvi on vielä tuolla odottamassa vuoroaan :)
Museon aulassa oli tommosia kovia pikkunameja, otin niitä pari...
...ja huomasin vasta tässä kotona kuvatessani, että ne oli sokerittomia! Omnom.
Viikon päästä on mun vimppa ilta täällä Perugiassa, harmittaa ku tää paikka alko nyt vasta tuntumaan kodilta... Toivottavasti sopeudun Cagliariin hiukan nopeammin.
Nyt seuraa kuvapläjäys viikonlopulta; ilmoittauduin hetken mielijohteesta mukaan opastetulle reissulle Napoliin, Pompeiin ja Caprin saarelle. Oli mahtava kierros!
Napolissa
harmi että tää oli kiinni
babà, paikallinen herkku
Pikku Prinssi napoliks
Stitchin kans Pompeissa
Capri
Semmonen keikaus. Hitto että mulla muuten menee hermot täällä ku mun ryhmässä on pari ihmistä, jotka on ihan pihalla koko ajan! Onko niin vaikea keskittyä ees minuutin ajan? Ja sit saksalaiset ei osaa olla hiljaa tunnilla, ens kerralla räjähdän että kita kiinni, suunnitelkaa reissujanne tauolla.
Itsehän plänkkään lauantaina Elballa ja sunnuntaina Vatikaanissa! Islannissa mua ärsytti se ku vaihtarit oli niin reippaita ja patikoi ja teki kaikenmoista, nyt mä teen sitä ihan samaa... paitsi en patikoi. Tällä hetkellä ei kiinnosta kauheesti eräjormailu, oon sitä tehny ihan tarpeeks Suomessa ja Jenkeissä.
Tää avautuminen kuuluis varmaan tonne mun toiseen blogiin, mut since mä oon nyt täällä saapasmaassa ni laitan tän tänne.
Tapasin Samuelin ekan kerran viisi vuotta sitten, kesäkuussa 2006 lakkiaisbileissä Börsissä. Samuel oli siellä omien sanojensa mukaan valkolakkijahdissa, mä taas Matten kanssa lähinnä juhlistamassa vastasaatuja lakkejamme. Jostain syystä päädyttiin Matten kanssa Samuelin ja sen kavereiden kanssa pizzalle kun Börs meni kiinni. Olin silloin tahollani kihloissa ja lähdinkin aika pian sen jälkeen Jenkkeihin kesätöihin ja sitten muutin Islantiin, joten törmäiltiin oikeastaan vain kun satuin tulemaan Suomessa käymään. Olin aina aika *_* Samueliin, mutta mun vähäiset ja varovaiset heruttelut ei ikinä tuottanu kummostakaan tulosta plus mulla oli tuo kolmen vuoden suhde/avoliitto tuossa välissä.
Sitten toukokuussa Samuel tuli kolmen kaverinsa kanssa kiertämään Islannin ympäri, ja tapasin matkalaiset niiden ekana iltana Reykjavíkissa. Mua jännitti ihan hirveästi, koska olin sinkku ja periaatteessa vapaa heruttelemaan henkeni edestä, mut ei mun sit kauheesti tarvinnutkaan, meillä oli kiva ilta ja juteltiin kaikesta taivaan ja maan välillä.
Reykjavík, eka ilta.
Noiden Islanti-kierroksen jälkeen katottiin joukolla Euroviisuja ja seuraavana päivänä kannustettiin Suomi lätkän maailmanmestariks. Olin vielä enemmän *_*, mut heippojen sanominen oli helppoa ku tiesin pian olevani Suomessa.
Suomen voittoa juhlistamassa.
Tän kesän alussa aattelin, että pidän pääni kylmänä Samuelin suhteen ja koitan vaan nauttia kesästä, mut ei se sit mennytkään ihan niin. Huomasin, että meillä onkin paljon enemmän yhteistä ku mitä luulin, ja että haluttiin molemmat aikalailla samoja asioita elämältä. Puhun nyt sunkin puolesta :) En uskaltanu kuitenkaan kertoa tunteistani koska pelkäsin tulevani taas torjutuks, mut viimeisenä päivänä annoin avainten mukana muistitikun, minne olin laittanu kuvia meistä tältä kesältä ja videon, missä puhuin suuni puhtaaks. Myöhemmin illalla kun tavattiin viimisen kerran ennenku tulin tänne Italiaan, mulle selvis ettei mua torjutakaan tällä kertaa :)
Että silleen. Ei menny kesä ihan niinku piti. Jos mulle ois joku sanonu sillon lakkiaisyön pizzajonossa että toi jantteri, joka yrittää myydä Mielen pölynimuria tulee joskus olemaan sun kulta ni oisin ollu että hä. :P <3
Tän biisin Samuel soitti mulle sillon viimisenä iltana, jotain niin ihanaa.
Hollaripoo! Koitetaas jos tää netti toimis nyt. Lähdetään kielikurssiryhmän ja sen ihanan venezuelalaisen professoressan kanssa Bevagnaan retkelle puolen tunnin päästä, siks tämmönen lyhyt postaus.
Olin viikonloppuna Elisaisen ja Filipon luona Roomassa, yövyttiin Fregenessä. Aivan ihana viikonloppu!
Ja sitten toiseen ihanaan juttuun:
Hih :P Voisin paremmalla ajalla tänään tai huomenna avautua hiukan... ai niin, oon täällä kuorossa ja mut pistettiin tenoriks ku ne puuttuu meiltä kokonaan :D
Ciao! Oon hengissä, en oo vaan jaksanu kirjottaa ku kotona mun nettitikkuni on niin hidas... nyt istun eestiläisen kurssikaverini Gerdan kanssa nettikahvilassa. Kielikurssilla on mahtavaa, opettajat on loistavia, varsinkin meidän puhetuntien opettaja, alunperin Venezuelasta kotoisin oleva energinen vitsiniekka. Eilen ku tehtiin parin tunnin kierros tuolla centro storicossa ni se selitti että talvisin täällä ei oo lunta, mut ku on kylmää ja kosteeta ni teille muodostuu jäätä, ja hän on kaatunu Perugian jokasessa kohdassa missä on mahdollista kaatua. Tänään ku puhuttiin prepositioista ni esimerkkinä oli per Corso Vannucci eli 'Corso Vannuccia pitkin', ja joku kysy et eiks se vois olla in tai sul, ja tää hauska ope sano siihen et ei, ellette te harrasta kadussa uiskentelua tai ryhmälevitaatiota :D
Lauantaina kävin Passignano sul Trasimenossa ja sunnuntaina Assisissa, missä kävin italiankielisessä messussa San Fransiskuksen basilicassa ja muistin isä meidän -rukouksen italiaks, voittajafiilis. Tässä vähän kuvia kuluneelta viikolta, ne on epäjärjestyksessä ku tää tyhmä sivu ei anna mun vaihtaa sitä järjestystä nyt.
Ipogeo dei Volumni, etruskihautoja.
koulun lounas 2e!
saksalaiset vaihtarit juhlii joka ilta mun ikkunan alla
Perugia
<3
Suomen lippu tulee kansaansa
tarjoilija, pastassani on saksiniekka
heh
Assisi
Assisi, taustalla Basilica di San Francesco
Nyt yhden saksalaisen tytön luo syömään synttärikakkua ja huomenna ihanan Elisan luo Roomaan!!!
