Lääh puuh, perillä ollaan. Nukkusin viime yönä puol tuntia lattialla ja tunnin nojatuolissa, ja sit äiti seiso kaasupolkimen päällä. Menin check-inistä suoraan koneeseen ja pilkin koko lennon. Oli kyllä semmosia ilmakuoppia että Särkänniemi jää kirkkaasti kakkoseks. Bergamon kentältä otin bussin juna-asemalle ja sieltä ostin junalipun Perugiaan, lipunmyyjä kiroili ääneen ja sätti nitojaa ku siitä oli niitit loppu :D Bergamo-Milano -väli oli tosi rauhallinen, juna oli tyhjillään ja mä menin yläkertaan istumaan. Milano-Firenze oli semmosessa huippunopeessa punasessa junassa, joka väitti menevänsä 300km/h... tiedä häntä. Oli kyllä mukavat penkit. Firenzessä mulla oli tunti aikaa, käväsin hiukan aseman ulkopuolella mut noi mun tavarat paino sen verran et menin sit suosiolla takas. Junassa vaan hengasin ja kuuntelin radiota ja konduktöörin huutoja mulle, kun en ollut leimannut lippua ku leima-automaatit oli rikki. Vitutti.
Tänne Perugiaan saavuin iltakahdeksalta, sillon oli jo pimeetä! Olin kotona printannu kävelyohjeet tänne hostellille, mut oli pimeetä ja kaikkea ni päätin ottaa taksin. Taksikuski oli tosi kiva, juteltiin koko matka ja se vielä tarkisti mulle että Perugiasta on suoria lentoja Cagliariin :) Tää hostelli on tosi mukava, se on tänään täynnä... äsken sain tolta omistajalta kartan ja kävin jossain pienessä intialaisten pitämässä pikkuputiikissa ostamassa jääteetä, juotavan jugurtin ja shampoon.
Kohta alkaa simmut painua kiinni... Aamulla pitäis ettiä yks toimisto, maksaa vuokra, saada avaimet, löytää mun "koti", käydä suihkussa ja etsiytyä yliopistolle ennen klo 11. Onneks oon tosi väsyny, en varmaan ehdi pitkään murehtimaan ikävääni tänä iltana. <3
Ai niin, olin tänään Tampereen kentällä like a baws: Rinkka paino 14.8kg ja reppu 10kg! \o/ Ja oon selvinny pelkällä italialla tähän asti, voittajaolo.
Buona notte a tutti, pitäkää peukkuja!
Nessun commento:
Posta un commento