itsestäänselvyydet

Kulunut vuosi on ollu kaikkea muuta ku helppo, mutta yks asia minkä oon nyt oppinu on se, etten ota enää tiettyjä jokapäiväisiä juttuja itsestäänselvyyksinä. Tota pohdiskelin äsken sähkökatkoksen jälkeen keittäessäni teevettä ja jännittäessä, että riittääkö kaasu.

Niinku mun vanhemmat lukijat saattaa muistaa, ni mun räyskäni Islannissa on aika pieni; kun mun ja italialaisen eksäni Nicolan kanssa erkani tiet vuosi sitten, ni jouduin ottamaan aika lailla ensimmäisen löytämäni majoitusvaihtoehdon vastaan. Ensimmäinen mitä löysin oli pieni ullakkohuone yliopiston vierestä, halpa vuokra, ei keittiötä eikä pesukonetta. Otin sen silti.

Täytyy myöntää, että ilman keittiötä on vaikea elää. Välillä sain pidettyä ruokia ulkona muovipussissa ikkunan ulkopuolella, mut sit oli aina välillä yllätysmomentteja että oliko ne umpijäässä tai sitten auringossa ja tuulensuojassa. Ostin kirppikseltä kuudella eurolla mikron, mutta se oli joltain toiselta maailmansodalta ja lopulta väsyin sulakkeiden poksahteluun. Nyt mulla on siellä pieni reipas vedenkeitin. Aattelin että nyt kun kahden kuukauden päästä meen takas Islantiin ni ostaisin jonku pienen jääkaapin ja keittolevyn, jos saan vuokranantajalta luvan. Ongelma on vissiinkin vaan se, ettei mulla oo palovarotinta. Se ois aika helposti korjattavissa. Säästyis rahaa ku ei tarttis aina koululla ostaa ruokaa, ja mielenterveys.

No, täällä Italiassa sitten oon ollu ihan innoissani ku mulla on tossa keittiö ja pesukone, ja saan pyykit kuivumaan ulos terassille :) Islannissa nyrkkipyykin jälkeen oli kiva ripustella märkiä vaatteita ympäri huonetta. Täällä oon painiskellu täysin erilaisten ongelmien kanssa.

Ensinnäkin, oon aiemminkin ollu Italiassa niin että mulla on ollu kylmä, muistan olleeni jääkalikkana mm. Ternissä pääsiäisen jälkeen vuonna 2008. Ei tää talvi täällä Sardiniassa oo ollu mun mielestä kovinkaan kylmä, ollaan aika hyvin pysytty 10 plussa-asteen paremmalla puolella, mut herranjestas kun täällä sisällä on kylmä! Hengitys vaan huuruaa, enkä edes vitsaile. Pikkuveljillä oli hauskaa jouluna sen kustannuksella. Tossa seinällä koreilee ilmastointilaite jonka piti tulla kytketyks marraskuun alussa. Kämppis on aika hyvin vuorautunu flanellipyjamiin ja kaulahuiveihin, ja nyt huomasin että se oli Nuorosta palattuaan tuonu mukanaan lämpöpuhaltimen. Tossa eteisessä oli irtonainen lämpöpatteri, raahasin sen nyt tänne huoneeseeni kun sitä ei kert kukaan muu ottanu.

Toinen ongelma on tohon kaasuun totuttelu. Tottusin kylmiin suihkuihin jo Jenkeissä, kun aina ei ollu lämmintä vettä tarjolla, mutta kyllä siinä meinaa kyynel jos toinenkin tirahtaa, kun seisot suihkussa ja odottelet viitisen minuuttia shampoot silmissä, että lämmintä vettä tulis taas. Isoin ongelma tässä on mun mielestä se, että sitten kun kaasu loppuu, niin kuka meistä soittaa kaasupullofirmalle ja kellä on siinä vaiheessa käteistä, plus jos mä joudun sen maksamaan ni miten saan karhuttua tolta toiselta kämppikseltä rahat ku se ei oo ikinä kotona. Tähän mennessä ei oo ollu ongelmia, mut mä nyt ikuisena pessimistinä varaudun aina pahimpaan. Plus en tiiä miten noi haluais jakaa sen summan nyt ku ne oli joulun pois, mut mulla oli vieraita - vaikka käytettiinkin tosi säästeliäästi. 

Kaikesta huolimatta oon tosi onnellinen tästä Cagliarin huoneesta, ja vaikka se saattaakin kuulostaa oudolta, ni mun Reykjavíkin-räyskäni on mun lempipaikka koko kaupungissa. Se on vaan niin jotenkin mä, täynnä mun shittiä ja omaa rauhaa.